KERITSEMINEN

Lampaat keritään yleensä kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä. Eläinsuojelulaki määrää, että ne on kerittävä vähintään kerran vuodessa. Villan laatuun vaikuttavat perintötekijät, lampolan olosuhteet ja ruokinta. Syksyisin kun lampaita aletaan keritä, tulee ottaa huomioon lampolan lämpötila. Jos lampola on kylmä, niin lampaat pitää keritä syksyllä aikaisemmin kuin lämpimässä lampolassa. Lämpimissä lampoloissa kerintää ei kuitenkaan saa jättää liian myöhäiseen, jottei kevättalven lämpimyys ja mahdollinen ahtaus pilaa villaa. Uuhet tulee keritä joko vähintään kuukautta ennen karitsointia tai heti sen jälkeen. Kerityt uuhet syövät enemmän ja siten kerintä nostaa karitsoiden syntymäpainoja. Jos taas uuhien kerinnän jättää karitsoinnin jälkeen myöhäiseen niin villanlaatu kärsii.

Teuraaksi menevät karitsat keritään ennen teurastusta, jotta likainen, pitkä villa ei tahraisi lihaa ja nylkytyö sujuisi
helpommin. Mikäli vuodat halutaan muokata lyhytvillaisina, tulisi kerintä suorittaa vähintään 6 viikkoa, mieluiten 2 kk ennen teurastusta. Kerintä paikaksi kannattaa suunnitella lampolasta paikka, jonne lampaat saadaan helposti kuljetettua. Hyvään valaistukseen kannattaa myös panostaa. Sementti lattia on huono keritsemisalusta, koska lampaan rimpuillessa on riski, että keritsin kone osuu lattiaan ja menee pilalle. Sopiva alusta voi olla esimerkiksi karkea puoli ylöspäin käännetty kovalevy. Tämä vähentää samalla liukastumis vaaraa.

Kerintä paikka tulee siivota ennen keritsemisen aloittamista ja jokaisen lampaan jälkeen. Lampaiden tulee olla kerittäessä kuivia ja irtonaiset roskat pitää harjata tai nyppiä villasta pois. Lampaat keritään yleensä istuma-asennossa ja tavoitteena on saada villa kerittyä yhtenäiseksi ”villalevyksi”. Tarkemmin osoitteessa: http://www.edu.fi/oppimateriaalit/kotu2/lammas/6.html Keritsemisvälineinä käytetään yleensä keritsinkoneita ja pienimmissä katraissa voidaan käyttää käsikeritsimiä. Aloittelija voi harjoitella keritsemistä saksilla.

Keritsemisen jälkeen kunkin eläimen villa punnitaan ja lajitellaan. Huonot, lyhyet mahanasluvillat erotellaan käyttökelpoisesta villasta ja laitetaan esimerkiksi kompostiin. Suomenlampaiden villa laitetaan eri pakkaukseen kuin risteytysten ja liharotuisten lampaiden villa. Eri väriset villat lajitellaan myös omiksi pakkauksiin ja merkitään ylös mitä villaa paketissa on. Pakkausmateriaalina käytetään puhtaita kangas- tai paperisäkkejä tai pahvilaatikoita. Villaa myydään vähintään kerran vuodessa esimerkiksi kehräämölle tai huopaliikkeeseen.